Katkeruus on tunne jonka varmasti jokainen tietää ” happamoittavana”. Katkeruus on kuitenkin yksi inhimillisimmistä tunteista, joita ihmisyys sisällään kantaa. Voisiko olla että ihanan henkiset ja autuaat pyrkimyksemme olla ” hyviä ja kuuliaisia” ihmisiä sullovatkin vain tiedostamattomaan kaiken happaman, joka saa naamamme irvistämään. Me haluamme mielummin makeita herkkuja, vaahtokarkkia ja suklaata, ei mitään hapanta ja kitkerää kiitos! Olisihan se ihanteellista, jos homma todellisuudessa toimisi ” poissa silmistä, poissa mielestä” perjaatteella. Siinä vain tuppaa käymään niin, että asiat joita emme uskalla/ osaa/halua kokea tuupataan syrjään, samaan tyyliin kun siivoaisi niin että lakaisee vain kaikki pölyt sängyn alle pois näkyvistä. Tässä olen henkilökohtaisesti ollut aivan mielettömän taitava, niin sen siivoamisen suhteen kuin siirtämään ja sivuttamaan tunteitakin Halu todella vapautua mielen luomuksista ja harhoista omalla kohdallani tarkoittaa halua nähdä ja tuoda tietoisuuteen nekin pölyklimpit jotka olen tuupannut sivuun. Vaikka tiedän noidenkin tunteiden olevan mielen ja egon vääristämiä tarinoita, mutta niin kauan kun ne kiellän minussa niihin olemassa ” tarttuma pintaa”. Vedän puoleeni tilanteita ja tapahtumia saada nähdä nuo asiat itsessäni. Jos tietynlaiset kaavat ja kuviot toistuvat elämässä, silloin niisstä todellakin taitaa olla jotain opittavaa. Mitä enempi on itse vapautunut ( okei, todellisuudessa itse on Aina vapaa, tai enempikin että ei ole mitään “itseä”), sen vähempi erilaisia haasteita on tullut vastaan. Niille ei vaan ole käyttöä. Toisaalta taas asiat jotka olisivat joskus saaneet vapisemaan pelosta ja jähmettäneet täysin eivät enää kosketakkaan. Ne saavat mennä läpi. Toisin sanottuna saamme kyllä juuri sen mitä omalla polullamme tarvitsemme. Näki egomme sitä tai ei, sillä ei ole merkitystä.
Tulin kuitenkin kirjoittamaan eräästä varjopuolesta, tai kokemuksesta jonka sain huomata viikonloppuna.Tällä kertaa tämä tuttava ei tuntunut mitenkään henkilökohtaiselta. Se vain oli. Ystävä nimeltä katkeruus. Olin eräällä kurssilla, johon itse suhtauduin siltä kantilta että nyt saa nousta ripeitä myöten kaikki esiin jota en vaan näe. Teimme erilaisia harjoituksia, joissa mentiin nimenomaan niihin yleensä negatiivisiksi kutsuttuihin kokemuksiin, koimme nuo tunteet, näimme ne harhaksi ja Boom. Loppu. Joskus olisin pitänyt ehkä tällaista aivan hulluna, kuka nyt lähtisi oikein jahtaamaan negatiivisia tunteita? No se, joka ei enää aio niitä pelätä. Se joka ei anna niiden enää hallita itseään. Se, joka ei halua enää pelätä. Todellisuudessa on vain tämä hetki, kaikki menneen kuvittelu on vain harhaista muistelua, egon luominen tulkintoineen, Fine. Mutta harhainen egoni oli jättänyt virheellisiin tulkintoihinsa perustunutta katkeruus-energiaa sisäänsä. Oli uskomaton kokemus löytää itsessään tuo. Katselin Eeviä, tämän elämän ” päähahmoa” näyttämöllä kokemassa tuota oloa, ja huomasin että se ei ole Minä. Koko Eevin tarina on sarja ajatuksia, tunne möhkäleitä ja halua olla rakastettu. Tämä halu on ollut niin suuri, että se ei ole lisännyt rakkautta ja vapautta, vaan se on hallinnut. Se on mittaillut, se on laskelmoinut. Eevi ei tätä tietenkään haluaisi myöntää. Eevihän luulee, että sen on oltava hyvä ihminen. Eevi luulee että tunteet katkeruudesta olisivat sen omia. Eevihän ei aina huomaa, että sillä ei ole omia ajatuksia. Ajatuksia on, mutta ei ajattelijaa. Katsellessani tuotta tarinaa koin suurta iloa. Kokea tätä kaikkea.
Tämä kokemus oli ihana muistutus siitä, että koetaan ne asiat silloin kun ne on. Eevi oli tuotakin asiaa muhittanut sisällään pitkään, ja enää sängyn alle ei mahtunutkaan pölypalloja, ne tulvikin sieltä ulos. Miten hieno tilanne olikaan keskustella tästä kaikesta henkilön kanssa, jota kohtaan olin tuntenut katkeruutta. Syyttämäättä, jeesustelematta, vaatimatta selitystä. Antamalla anteeksi, itselleen ja toiselle. Saaden kokea sen, että vaikka tunne ei kerro todellisuudesta mitään, se silti hahmolle tuntui todelta. Ja erottaa ne kaksi toisistaan, ja tuntea miten ne on silti yhtä. Osa unta, jonka uneksija on Mysteeri.
<3
