Vapaa elämä

Olen muutaman vuoden pyörinyt NLP:n parissa, tehden ohessa muutakin valmennusta ja ohjausta. Nämä vuodet ovat olleet huikean opettavia, avartavia ja mielenkiintoisia. Olen maailman kiitollisin, että joskus “sattumalta” päädyin NLP:n pariin (se on toinen tarina se, miten joskus itse päädyin kurssille, kunnon johdatusta itsestään herättäviä herätyskelloja myöten…), ja sattuipa sillä lailla hassusti, että tuolla kurssilla tapasin miehen jonka kanssa olen nyt naimisissa ja huvitukseksemme huomasimme  (heh, jo ennen kuin menimme naimisiin), että olemme syntyneet samana päivänä.

Alussa tuli humpsahdettua NLP-kuplaan. Tämä on aika tyypillistä, kun innostuu jostain. Näin voi käydä harrastuksen, ihmissuhteen, ruokavalion, minkä tahansa suhteen. Olet niin innoissasi ja liekeissä uusista oivalluksista, ettei maailmaan hetkeen paljon muuta mahdukaan. Onneksi alkuhuuman ilotulituksien jälkeen ajatuksiin mahtuu muutakin ja nähdään, että tämä ei ollutkaan kaikki kaikessa. Jatkoin siis elämän ja ihmisyyden (ja kaiken siitä väliltä) tutkimista edelleen käyden itse erilaisilla kursseilla ja lukien. Etsien. Monen monta huikeaa menetelmää on tarttunut takataskuun, mutta nyt tuntuu olevan aika päästää irti mihinkään tiettyyn menetelmään nojaamiseen. Niin paljon kuin erilaisista työkaluista tykkäänkin, niiden katsontakulma on kuitenkin aika suppea. Sydän kutsuu eteenpäin. Puhumme itsekin kursseilla siitä, miten mihinkään ei tarvitse pysähtyä. Mieli tekee mielellään sitä, joka on tuttua ja sitä jonka se “tietää”. (Todellisuudessa mitä voi tietää edes? ) Tämän sain itsekin huomata. Mieli vastustelee hyppäystä tuttuusalueensa ulkopuolelle, niin kauan kun pidän sen esittämiä uhkakuvia todellisina.

Vapaa elämä ei mahdu ideologiaan, se vaan on vapaa. Toistaiseksi ainakin tuntuu luonnolliselta ja oikealta jättää NLP-peruskurssien veto pois ja keskittyä siihen mikä nyt vetää puoleensa. Ihan vapaaseen olemiseen ja ohjaamiseen, ilman opettaja-oppilas -asetelmia. Vapaassa elämässä on enemmänkin kyse taulun tyhjentämisestä kuin sinne minkään lisäämisestä  Silti tyhjä taulu ei pois sulje mitään. Mikään muu tapa elää ei ole toista arvokkaampi. Enempikin kiinnostaa se, että onko se elämä ilon, vapauden ja intuition ohjaamaa. Pelot, epävarmuudet ja riittämättömyydet saavat meidät helposti pysähtymään. “Vapautuminen” on usein prosessi, vaikka tietysti olemme ihan joka hetki vapaita. Ego on taitava saamaan meidät kuvittelemaan olevamme erillisiä. Se on myös taitava luomaan pelkoja, riippuvuutta, ahdistusta ja tarvetta olla aina vaan parempi. Se haluaa hajoittaa ja hallita. Tiedostamisen prosessi on jokaiselle aintulaatuinen ja uniikki, jossa jossain kohdin tulee pisteeseen, jossa “kaikki aiemmin opitut asiat” tulee kyseenalaistettua tai tarkempaan tarkasteluun. Se ei tarkoita, että mitään ei voisi opetella, vaan muistuttaa siitä, että yhteenkään oppiin ei tule takertua ja nähdä että oppi ei ole sama asia kuin KOKEMUS ja ymmärrys. Kukaan ulkopuolelta ei voi “siirtää vuoria” puolestasi. Parasta siinä on tietysti se, että kun huomaat jo olevasi vapaa, kukaan ei voi myöskään sitä sinulta viedä pois. Sitä ei tarvitse ylläpitää, koittaa kontrolloida, saatikka pelätä sen katoamista. Se ei missään nimessä ole “valmiiksi tulemista”, että nyt jo tietää kaiken ja kaikki on jo nähty. Ei ole valmiiksi tulijaa. Ei ole myöskään sitä, joka on riittämätön tai kesken.

Elämän luonne on mennä eteenpäin. Lepään kyydissä ja seuraan sitä mikä tuottaa iloa, mikä resonoi ja mikä vetää puoleensa. Luotan ja astun ulos siltä alueelta, joka oli tuttua. Olen edelleen sitä mieltä, että NLP:ssä on paljon asioita jotka tukevat ns. tietoista ja vapaata elämää, mutta siellä on myös asioita, joita en näe vapaan elämän kannalta millään tavalla tarpeelliseksi. En halua tällöin opettaa “jonkun toisen suulla”. On myös luonnollisempaa pyytää kurssista vähemmän rahaa, kun ei maksa lisenssi-, sun muita maksuja. Nyt koen, että tämä päätös mahdollistaa laajemman kuvakulman ja sellaisella hinnalla, joka tuntuu oikealta pyytää. Edelleen olen sitä mieltä, että nyt kun tiedän mitä kaikkea NLP elämääni toi, olisin valmis maksamaan kurssista vaikka triplaten, mikään raha ei korvaa sen tuomaa arvoa.

NLP:n kehittäjä Richard Bandler on todennut osuvasti “Freedom is everything and love is all the rest”. Word. NLP:hen suhtaudun nyt kuin vanhana ystävänä lapsuusajoilta. Olemme molemmat muuttuneet kovasti, eikä suhteemme ole enää samanlainen kuin aiemmin. Silti, kun tapaamme, sydän täyttyy ilosta ja kiitollisuudesta, koska saan tuntea noin huikean tyypin. Kiitos <3

Push the button!

Viimeisten viikkojen teemana on kaiken muun ihmeellisen ja ihanan elämän ohella ollut näköjään syyllisyydestä  vapautuminen. Elämä on tarjoillut oikein herkuttelen tilaisuuksia nähdä niitä syyllisyyden rippeitä joita vielä kannan/ kannoin mukanani. Voi miten sitä luuli tietoisesti että on jo niin sujut joidenkin asioiden kanssa. Mutta kappas kepposta,  kun ulkopuolelta tulee ärsyke joka nostattaa syyllisyyden äänet paiskomaan korvien juureen, huomaan että jotain irtipäästettävää ja anteeksi annettavaa on vielä. Egon vanhat kepulikonstit tulivat peliin mukaan tilanteissa, joissa se koki että se on muille velkaa ja vastuussa muiden hyvästä olosta. Myöskin se halusi välttää sitä, ettei se ainakaan tuota kenellekkään pahaa mieltä. Aikamoinen kantamus , jos ajattelee että olisi todellisuudessa vastuussa muiden kokemuksista  Ei kai sitä kerkeäsi muuta tekemään kun lipomaan takapuolia ympäriinsä, ettei vaan kukaan tykkää kyttyrää  Ja vielä kun tietää, että jokainen tunne on ihan ok. Sitä voi maailman ääriin osoittaa ympäristöä, muita ihmisiä tai tilannetta joka aiheuttaa mielen mielestä vastustusta, mutta se ei vaan muuta mitään.Ja muistutan lempeästi itseänikin siitä, että todellakin olen joskus itse jaksanut valittaa ja odottaa jotain maagista pelastusta ulkopuolelta.

Syyllisyyden tunteet nousivat muutamasta tilanteesta, joissa henkilöillä oli ollut odotuksia kohdistuen minuun ja siihen kuinka minun tulisi toimia ( kuitenkaan kertomatta niistä). Egon selviytymis straegia puski päälle ja kuuntelin välillä huvittuneena ja välillä täysin samaistuen sen selityksiä joissa se välillä latisti minua ja koki riittämättömyyttä- välillä taas suorastaan arvosteli syyttäjiä ja koitti etsiä heidän kipukohtiaan joihin voisi iskeä hampaansa. Pyörä lähti pyörimään-mutta siihen ei toden teolla tarvitse reagoida  Tuntuu kuin vuosien karma olisi katkaistu. Osaan olla melkoinen herkkis ja olen kokenut elämässä valtavasti surua jos olen kokenut tuottavani jollekkin pettymyksen. Todellisuudessa kukaan muu kuin ihmisen mieli ei voi tuottaa pettymystä. Meillä on monilla todella sekava uskomus järjestelmä, joka on luotu keppi ja porkkana menetelmällä. Vuosia pelkäsin niin paljon tuottavani pettymyksiä, etten uskaltanut kuulla sydäntä ja sitä mitä se koki oikeaksi. Aina välillä huomaan edelleenkin että tietoisuuteen nousee jokin hyvin piiloutunut käsitys. Tällä kertaa se oli jotain tämän tyylistä: Olen vastuussa muiden tunteista. Järjellä olen tiennyt jo pitkään ettei näin mitenkään voi olla. Kuitenkin reaktio pukkasi päälle, joten tutkittavaa ja auottavaa löytyi. Ja ah miten vapaa olo on nyt  Sain antaa anteeksi. Itselleni ja muille. Nähdä myös ne omat jäykkyyteni. Muistaa taas entistä kirkkaammin että vain pelko takertuu ja luo odotuksia. Rakkaus avartaa ja vapauttaa.

On rikkaus voida tulla tietoiseksi kenties vuosia lymyillestä käsityksistä , jotka ovat vaikuttaneet alitajuisesti siihen mikä on mm. tässä elämässä tuntunut mahdolliselta. Tietoisuuden valo ei kestä sitä mikä ei ole totta. Kuka lie sanoikaan, ettei ole pahoja tai tyhmiä ihmisiä, on vain tiedostamattomia. Se taitaa pitää niin kutinsa. Voi millaisessa unessa sitä on ollutkaan joskus vaatiessaan ihmissuhteelta helpotusta. Rakkaus elää vapaudessa. Ja aidossa arvostuksessa. Ei siinä harhassa, joka perustuu aina siihen pieneen minään joka on täynnä kuvitelmia , muista ja itsestään.

Aiemmin olisin ehkä koittanut jäädyttää tilanteen, mutta enää ei näytä muuta tulevan sisältä kuin rakkautta. Mieli pyristeli hetkensä, mutta kun sitä ei ruoki se hiljenee. Ja jos älämölö alkaa, senkus tarkkailee sitäkin hyväksyen. Se mikä ei ole totta, ei voi satuttaa.Voi aina valita uskooko ajatuksiaan, jos tiedostaa. Voi aina todeta että ainoa asia joka lopulta tuottaa surua/kärsimystä/what ever on sen vastaan taistelminen joka on todellista. Kuinka ihanaa ja kaunista onkaan taas antautua elämälle. Melkeen joka kerta, kun kohtaamme voimakkaita tuntemuksia, takana on uskomus siitä minkä pitäisi olla toisin, mitä pitäisi olla enemmän, yms. On niin vapauttavaa irroittaa ja ottaa se vastaan mikä on kiitollisena.