Ihmeelliset ihmissuhteet
Joskus oppiläksynä on syvä sisäinen muutos, joka tarvitaan kun kasvetaan osaksi parisuhdetta. Huolimatta pyrkimyksestä ykseyteen puolison kanssa, on opittava säilyttämään oma identiteettinsä ja oltava rehellinen itselleen. Syvä rakastava suhde on mahdollista vain jos, on ensin oppinut rakastamaan itseään ja tiedostamaan omat halunsa, arvonsa ja tarpeensa ja tasapainottanut omat maskuliiniset ja feminiiniset piirteensä sulauttaen ne tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Yin ja yan. Rajaton. Voidakseen sopeutua elämään yhteydessä toiseen ihmiseen, on opittava ensin elämään yhteydessä omaan sisimpäänsä. Jos kadotamme yhteyden sisimpäämme alamme elämään toisen kautta, tai etsien toisesta täytettä omille ” puutteillemme”. Riippuvuus ja rakkaus eivät kulje samaan suuntaan. Ehdollinen rakkaus alkaa olla jo aikansa elänyttä. Rakkaus elää vapaudessa.
Viime viikolla juuri aamulla herättyäni koin niin suurta rakkautta katsoessani tutun ja kuitenkin taas uuden puolison nukkuvaa olemusta. Mielessä hihittelin sitä että saan taas tänään tutustua tuohon uudelleen! Se että on päättänyt olla täysin rehellinen itselleen ja toiselle myös on ajoittain sellaista että meinaa tippa lirahtaa housuun. Siinä pääsee myös tutuksi egon toiminnan kanssa. Parempaa opettajaa kuin ihmissuhteet tuskin onkaan. Mistä lie jäänyt mieleen tällainen lausahdus että jos joku sanoo olevansa valaistunut, kannattaa kysyä asiasta hänen mieheltään/naiseltaan Joinain hetkinä sitä sitten saattaa toinen turhauttaa, asiaa katsoo pelokkaan neljä vuotiaan kartalta. Onneksi ei tarvitse reagoida kuin neljä vuotias. Ei myös kannata tuomita itseään mistään ajatuksista, valitsitko alunperinkään itse tuota ajatusta? Tapaan mielelläni henkilön joka ei koskaan ajattelisi kenestään ” arvostellen”. Ajatuksia ilmenee, mutta uskooko niitä on eriasia. Ja kuten jo monesti todettu, arvostelevien ajatusten käyttöarvo on usein yhtä pätevää kuin valtion viralliset leipä suosituksetkaan Ei niin vakavasti otettavaa. Kuten nämä tekstitkään.
Meidän puolisomme ( ja muutkin ihmissuhteet tietysti) ovat peilejä, jotka heijastavat meille omia tunteitamme, haaveitamme ja pelkojamme.Usein niitä asioita, jotka viimeiseen asti haluaisimme itsessämme kieltää. Projisoimme kumppaneihin toki myös paljon ns. ihailemiamme ominaisuuksia, jotka kappas kappas löytyvät myös meistä itsestämme. . Rakastavassa suhteessa kasvamme rinta rinnan yksilöinä, menettämättä omaa vapauttamme tai hävittämättä omaa minuuttamme. Joskus ollaan hetki eri kerroksissa, mutta sekään ei haittaa sillä toista ei rakasta riippuen siitä mitä hän tekee/ ei tee, mitä hän ymmärtää tai ei ymmärrä vaan Rakastaa vaan.
Itse olen ollut ihmissuhteissa helposti sulkeutunut. En ole antanut itsestäni kuin tiettyä pintaa, jenkki smile ja hyvin menee. Hassua on se että en tainnut edes 20 vuoteen osata muuta kuin vakuutella muille että ” mä pärjään ja oon vahva”. Vahvaa kuorta ei kuitenkaan tarvitse ylleen naamioksi jos on sinut ” heikkoutensa” kanssa. Olen niin onnellinen että tässä suhteessa viimein uskaltaudun katkomaan niitä sidoksia ja purkamaan erilaisia ohjelmointeja liittyen mm. konfliktin välttämis strategioihini. Rakkaus on ihan kaikkialla ja kaikessa. Joku onkin sanonut hyvin että vaatii todellista “munaa” sanoa kesken riidan että rakastaa toista silti ja juuri siksi.